yhä enemmän käytän aikaani ikkunasta katseluun

jospa hän tulisi, runo

ei neron elämä ole kaksista
eikä sivistynyt
käytä sivistyssanoja

yksinäisyys on turvapaikka
olla yksimielinen

umpikujassa on ovi
jatkaa
matkaa
kirjattomana karjattomana
eksyä pelkäämättä

Runoja elämästä

Kuva ja kuvateksti: Epu Sirpelä

oppineet unohdetaan
juopot ja hullut muistetaan

pienessä on tilaa ajatella

varjoni seuraa
uskollisesti

rakkaus
tuo omituinen tunne
tekee hulluksi
sekavaksi selvin päin

aamuisin muistan eilisen
vielä testosteroni piinaa

Kultaakin arvokkaampaa

vuosituhannen vaihtuessa
löysin toisen kurssin
tulen vain
hiukan perässä

minne menenkin olet mukana
turha aika
kuluu odotellessa

kaikenikäisen
viisaus
on kultaakin arvokkaampaa

***

kaupan kassajonossa
kuulen naisen äänen takaani

"kato Tarppi mää tunsin sen nuorena
kaamee juoppo mutta komee
ny se on runoilija"

vain ihmiselle
on totta
tapahtumaton

kuolema kultaa

***

panemalla
lapsia syntyy
ja syömällä kohtuullisesti
ei liho

Ilmaista ei ole mikään

raha voi olla arvotonta
ilmaista
se ei ole

ei mikään ole

***

"Venäjä on vauhdilla vaurastunut
ovat perustaneet pukukauppoja
jyrsijöille"

mikään ei ole elämässä varmaa
mutta
niin kauan
kun mittaamme hyvinvointimme rahassa

voimme huonosti

***

monet elämäntapaani ripittäneet
ovat kuolleet

olen rajapyykillä
jota en parikymmppisenä tiennyt
olevankaan

miten kauaksi nyt näenkään

otan konjakkiryypyn
jatkan matkaani

***

ei riitä rakkaus nälkään

trokari lestiä heittää
arvokasta sosiaalityötä tekee